Käsittämätön
Kova tuuli pyyhki torstaina rantoja ja helpotti helteessä.
Lähdettiin mökille uimaan ja hakemaan vähän helpompaa oloa koirallekin.
Aaltojen lyödessä suolaisia pärskeitä kasvoille uintireissulla sekoittuivat siihen kyyneleet.
Yllättävä tieto hyvän tuttavan poismenosta tuntuu niin surulliselta.
Käsittämätön elämä. Ajatukset ovat omaisissa.
Tämä vuosi on totisesti ollut yllätysten vuosi.
Kesäkuun helteitä ei todellakaan odoteltu lumettoman talven jälkeen.
Viikonloppuna kuvaan hääparin ja juhlimme suvun toista kihlaparia.
Olo on ajoittain ihan sanaton.
Heinät taipuivat melkein maata vasten lämpimän tuulen puhaltaessa ja ajattelin näitä sanoja:
”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon, kuin kedon kukka hän kukoistaa,
ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole ” Ps. 103:15-16
Toivoni on tässä – ”ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt.” Ilm. 21:4
Elina Vaara-Sjöblomin muistoa kunnioittaen.