Blogin laiminlyönti sen kun jatkuu..
Toukokuu on täyttynyt mukavilla työkiireillä, ylioppilaita, työpaikkakuvauksia, kesän ensimmäinen hääpari jne.
Kiitollinen kyyneliin saakka näistä ihanista ilmoista jotka sallivat kalenterin järjestelyn säätiedotuksista välittämättä. Koko ajan on kaunista! Kuvia tulee tehtyä asiakkaalle valmiiksi iltamyöhään joten ruutuaika tulee yleensä täyteen ennen kuin blogiin ehtii piipahtamaan. Pyörityksen keskellä on kiitollinen ja onnellinen.
Samaan aikaan kyyneleet ovat herkässä, käynti kummipojan haudalla oli raastava. Miten niin nuori voi olla poissa?
Miten se on niin tavattoman vaikea käsittää. Kyyneleet virtaavat.
Kevät on täydessä loistossaan, kaikki kukkii ja kasvaa.
Että saan olla tässä, perheen keskellä, ruoanlaitto on loputonta, lattiat täyttyvät hiekasta ja paikat ovat sekaisin, tiskikone on aina täynnä. Vaikka väsyy ja satunnaisesti saattaa raivota (hohhoijaa..) tiedän, keskellä rakasta elämää ollaan.
Minun elämäni, tänä keväänä 2018.
Bloggen lider när bråda tider är här.
Kalendern är nästan full och det är så otroligt härligt! Liksom vädret som tillåter ordna bokningar hur som helst för att det är bara vackert väder! Studenter, brudpar, arbetsplats fotograferingar osv. det är mycket och det är roligt.
Man är tacksam till tårar över vädret, över jobb, över livet. Sorgen tycks också komma närmare nu, när våren är som bäst, när allt är framför oss, hela sommaren. Besök till gudsonens grav var så sorgligt så tårar rann länge.
Hur kan någon så ung vara borta? Hur kan man inte fatta det? Det river i hjärtat att se sorgen i min väns ögonen.
Mitt i våren, mitt i livet, familjen, oändlig matlagning, stökig hem, sand på golvet, en diskmaskin som alltid är full.
Kära livet given till mig denna vackra vår 2018.
