Viime vuonna tähän aikaan hiihdettiin Tankarin majakkasaarelle jäätä pitkin.
Tänä vuonna haravoitiin mökin pihaa, poltettiin roskia, kuunneltiin moottoriveneiden pörinää ja seurattiin muutamaa sitkeää pilkkimiestä jään reunamilla.
Ihana aurinkoinen sää lupaili kivan näköistä auringonlaskua ja semmoinen saatiinkin.
Niinkin vaihteleva väreiltään ettei meinannut saunan lauteille ehtiä kuvauksilta.
Vielä kun sipsuttelin (vanhat saappaat jalassa hampaat kalisten) saunalle, vilkuilin upeita heijastuksia jään ja veden pinnalla, mutta koko iltaa EI voi kuvata.
Ifjol skidade vi till Tankar fyrön den här tiden.
I år krattade vi gården, brännde kvistar och hörde motorbåtarna längs farleden.
Och följde med spänning hur några djärva pilkfiskare
satt segt vid iskanten och fiskade hela dagen.
En solig dag lovade en fin solnedgång och den fick vi.
Kunde inte låta bli att fota såklart. Nästan så jag fick lite bråttom med bastubadandet.
Ännu på väg till bastun med gamla gummistövlar i fötterna, tänderna skallrade hela vägen suckade jag för det var SÅ vackert med speglingarna mot is och vatten.
Men man MÅSTE ju sluta nångång också. :)
Rakas rantasauna.
Vanha, korjattu, suoristettu, maalattu, pukuhuonettakaan ei ole.
Sen virkaa tekee pikkuterassin ympärille rakennettu ritilikkö,
suojaa vähän tuulelta ja katseilta.
Mutta ne löylyt. Löylyt.
Kosteat, tuoksuvat ja pehmeät.
Tai hirveän napakat.
Tulen huminaa, veden pöhinää vesisäiliössä ja silmien edessä meri, taivas ja maa.
Jos viitsisi laittaa piilarit, nämä näkyisivätkin,
mutta johan tuon tietää miltä ranta näyttää. :)
Silti otan aina viimeiset löylyt tuolla ikkunan vieressä.
Siinä hetkessä on aivan kaikki kohdallaan.
Vår kära strandbastu.
Gammal och lite ful. Den har blivit målad, lyftad, renoverad, fixat.
Ingen omklänningsrum finns heller.
Men en staket runt terassen, skyddar mot vind och blickar.
Men löylyt sen.
Mjuka, doftande, fuktiga.
Eller så heta att man måste öppna dörren.
Man hör elden, hör vatten när den nästan kokar och
ser havet, himmel och land framför sig.
Åtminstone om man orkar sätta kontaktlinser på. :))
Men ändå brukar jag kasta sista löyly och sitta vid fönster och känna,
hur precis allting är som det ska vara i den stunden.
Man ser himmel och känner den inom sig. :)
Iloista sunnuntaita!
– Tarja –
