Olen kirjoittanut tuon ylläolevan lauseen muistivihon kanteen. På finska se menee suurinpiirtein näin: Jumala antaa meille unelmia jotka ovat yhden numeron liian suuria, että voisimme kasvaa niiden kokoisiksi. Tämä auttaa silloin kun on edessä juttuja jotka yhdessä hetkessä saavat hyppimään innosta ja heti perään jäykistymään Voi taivas mitä tuli luvattua! -ajatuksista. Eli ihan selvä yhtä numeroa liika suuri unelma (työ, projekti, tehtävä, harrastus) toteutusta vaille valmis!
Ja miten vaarallista epäonnistuminen (mokaaminen) oikeastaan on? Kotiintultua istahtaa alas, tuijottaa tyhjin katsein seinää miettien, mitenhän tämä nyt oikeastaan meni.. Sitten otetaan mukillinen teetä, huokaistaan ja annetaan itselle vähän armoa. Tässä hetkessä mitä todennäköisimmin saa arkienkelin tervehdyksen. Olen saanut monta sellaista. Teekuppi kädessä istuessaan kilahtaa tekstiviesti puhelimeen, Kiitos huippujumpasta, Kiitos että olet olemassa.. Siinä hetkessä pyyhitään mahdollinen kyynel ja halataan kovasti rakkaitansa! :)
Det är viktigt för mig att ha några såna här tankar när man har en utmaning (jobb, projekt, hobby) framför sig. När man hoppar av iver och glädje, men i nästa stund stelnar av Hur ska det gå- tankar. Då märker man genast att nu har vi en storlek för stor dröm i fråga! Då ska man också minns att klappa sig själv i axeln redan då, Heja mig, som vågar fast emellanåt livrädd att misslyckas.
För att hur farligt är det egentligen? Det där att misslyckas. Att sitta ner på kvällen och stirra i väggen med tom blick, Vad har jag nu gjort?! Då ska man andas lugnt, ta en kopp te, förlåta sig själv, för att, hur farligt var det egentligen? Det är då man mest sannolikt får en besök av en vardags ängel. Har hänt mig många gånger. Där sitter man och så blingar en sms i telefonen, tack för en toppen jumppa, tack att du finns.. Då suckar man, torkar en tår och kramar hårt sina käraste. :)