syyskuu 2012

Lähes 18 astetta lämmintä ja aurinkoa tänään! Auringossa siristellen melkein unohtaa murjottaa sitä että kesä on mennyttä.. :) Ehkä opin vielä joskus oikeasti tykkäämään syksystä.

Soligt och varmt idag, 18 grader! När hösten visar en sån här dag kan man nästan helhjärtat tycka om den.. :) Hoppas jag lär mig att tycka om hösten på riktigt. Någon gång.

Mutta kaiken kruunaa kahvihetki ystävän kanssa, ja terassilla auringossa! Sekopäiset ampiaiset toki riesana, ohikulkijoita viihdytti arvatenkin ylöspomppaavat tädit huitoen vimmatusti pörriäisiä. :)

Som gräddan på tortan var förstås kaffestund vid soliga terassen med vännen! Alla som gick förbi fick nog lite entertaiment när vi turvis hoppade upp från stolan vansinnigt viftande. Höstgalna getingar gav oss lite extra motion. :)

Tiskikone is back! :) Johan ehti ikävä tulla. Melko hyvin pelasi tiskivuorot kuitenkin. Syysmyrsky puskee, merivesi nousee ja mökillä kohtasi odotettu näky, laiturinpätkiä kellui naapurin rannassa. Sen sijaan minua kohtasi odottamaton tunne, näitä elämän hoksaushetkiä. Koska oltiin taas kahdestaan miehen kanssa jälkiä korjailemassa, hyökyi nostalgiamyrsky yhtäkkiä ylitseni. Kohta tänne tullaan aina kahdestaan!! Kohta ei ole enää ala-asteikäisiä taistelemassa tietokonevuoroista, eikä valittamassa ettei ikinä pääse kotiin.. Näillä voi myös lohduttaa itseään ja kyllä se auttaakin. :) Silti sitä yllättyy, ihan totta, meidänkin lapset kasvaa – aikuisiksi?!

No onneksi myrskyt tyyntyy ja vedet laskee, onnea on kasvavat tenavat! :)

Höststormen ökar, havsvatten stiger, vi var vid villan och kolla läget. Som väntat flöt bryggan vid grannens strand. Vad som kom helt oväntat var en känslostorm över mig. Som sagt var vi igen bara gubben och jag, så slog det mig, snart, riktigt snart kommer vi VARJE gång hit utan barn. Inga gnäll om när ska vi hem, inga slagsmål om vems tur är det egentligen att ha dator.. Det här fungerar nog som tröst också. :) Men ändå är det så ofattbart, vad då, ska också våra barn bli vuxna?!

Nåmen, stormar lugnar ner sig, vattennivån sjunker, vilken glädje är att ha växande barn! :)

Lenkkikuva parin viikon takaa, mutta kannattaa panna merkille että korkealle pyrittiin, Öjan korkein paikka.. :)

Olen haaveillut hankkivani kuistille oliivipuun. Tuolien väliin, vanhan ikkunaruudun alle. Mutta kuten tässä on tullut kesän mittaan mainittua, olen aika vaatimaton viherpeukalo, jossain määrin jopa tumpelo. Niin että päätin puutarhalla käydessäni tyytyä tuohon pikkuruiseen puksipuuhun tänä vuonna, se on selvinnyt hengissä koko kesän, nyt se sai uuden hienon ruukun. Toivottavasti muutosta aiheutunut järkytys ei ole sille liikaa..

Hela sommaren har jag drömt om att skaffa en olivträd till kvisten. Där skulle det sitta fint mellan stolarna, under min gamla fönsterkarm. Men som ni kanske har märkt, jag är ingen vidare trädgårdsmästare, så därför tänkte jag nöja mej med den där pytteliten buxbom. Den har överlevt hela sommaren, och idag fick det en ny kruka. Hoppas den klarar av flytten..

Nautitaan syksystä! Näin kevät/kesä-ihmiselle syksy on haastavaa aikaa, mutta ilo irti siitä mistä saa, tänään syyskukista ja jumpasta! :)

Nu ska vi njuta av hösten! Det lättare sagt än gjort för en vår/sommar människa som jag, men dagens glädje hittade jag från höstblommor och jumppa! :)

Ohjelmassa tiistai-iltana veneennosto talviteloille. Ollaan vähän etuajassa tänä vuonna. Mutta kuvaamisen kannalta ajankohta oli juuri täydellinen, mikä ihana valo! Jos oltiin veneen kanssa etuajassa niin marjojen kanssa aikatauluni laahaa pahemman kerran. Eipä ole ennen ampiaiset ehtineet imeä mustaherukoita tyhjiin ennenkuin pääsen puskille! Annetaan niiden nyt sitten herkutella, sainpa tyrnit talteen ainakin, ensimmäinen sato ikinä, ja ekat puskat istutettiin 90-luvulla. Että hieman kaipaa otteen kohennusta tämä hortonomi-osasto! :)

I år är vi tidiga, idag tog vi upp båten! Vilken härlig ljus det var att fota. Men med bärplocking är jag allt annat än tidig. Första gången när getingar har hunnit före mig till svartvinbärsbuskar. Där satt de och sög i sig allt vad de orkade, och lämnade tomma bärpåsar efter sig! Ok, låt dom ha sin måltid då, tänker jag. Istället plockade jag första havtornsskörd någonsin här hemma. Buskarna är planterade på 90-talet, så inga grymma hortonomer här vid oss precis.. :)

Muumit aamu-uinnilla! Uusi aamurutiini, käsintiskaus, ettei huku hommiin kun palaa kotiin. Tiskikone tilttasi (kovalevy, pojan kannettava, kuulokkeet, ilmapumppu häiriöi, mutta kuka näitä laskee..) ja huoltomies tulossa perjantaina. Mutta kohta, päiväkerhoon, iloisia kasvoja ja uusia rutiineja sielläkin! :)

Muminmuggar tar simtur från morgonen! Nya morgonrutiner här, handdisk, vill inte drunkna i arbetet när jag kommer hem från jobbet. Diskmaskin sa upp kontraktet (och hårddisken, sonens bärbara, hörlurarna, luftvärmepump krånglar, men vem räknar..) och servicegubben kommer på fredagen. Men nu, dagklubben, nya glada ansikten och nya rutiner där också! :)

Singerin jalat saatiin viimein sisälle, pöytälevynä mies käytti vanhoja lautoja joissa näkyy oksien ja vuosien tuoma patina, juuri niinkuin pitää. Tykkään kovasti! Tässä huonekalussa on parasta kuitenkin historia, tällä Singerillä on ommeltu nahkavaatteita ja tuotu elanto perheelle. Saimme sen perintönä kun Ruth-mummun oli aika lähteä. Sitä katsellessa mietin iloista mummua jonka positiivisuus, loputon vieraanvaraisuus ja rakkaus jäi meille vielä tärkeämmäksi perinnöksi.

Äntligen fick vi Singer-bordet inne. Gubben gjorde bordskivan av gamla bräden som har så vacker yta. Jag gillar gillar! Det bästa med den här möbeln är ändå historien bakom det. Det har syts otaliga mängder läder med det, och därmed skaffats levnadsbröd till familjen. Vi fick ärva bordet när kära Ruth-mommo dog. Henner ändlösa gästfrihet, kärlek och positiv inställning till livet lever kvar i oss.

Tänään Uudessakaarlepyyssä Kirkkotorilla työn puolesta. ”Nyykaabi” niin kuin täällä murteella kauniisti lausutaan on upea rannoiltaan. Kirkko on erikoinen ja hieno sisältä, messu keskellä viikkoa on vähän arjen luksusta sanoisin.

Postissa illalla huvitti miten äkkiä tuollainen rauha ja hyvä mieli pakenee kun on kyse jonottamisesta. Klassinen päätös kassalla, minkä jonon valitsee. Lyhin tietenkin, mutta onko sitä varmasti? Kenellä näyttäisi olevan lyhyt asia (tämänhän päältä näkee, hohhoijaa!) ja sitten jonon päähän. Ja tuntuupa että aina, (ei tieteellisesti todistettu) viereinen jono vetää kuin siimaa ja oma ei liiku ollenkaan. Vierestä ihmiset toimittavat asian ja häipyvät, no nyt olisin kassalla jos tuon jonon olisin ottanut ja nyt olisin jo autossa.. Hoksasin sitten hengitellä rauhallisesti ja ajatella että, no oikeastaan muutama minuutti sinne tänne ei vaikuta pätkääkään tähän päivään, että take it easy, ja tänään se toimi! :)

Fick uppleva idag Nykarleby, finaste ”Nykaabi” kyrkan och Kyrktorget. Vi deltog i mässan, och det tycker jag är vardagslyx.

Senare på kvällen i posten tänkte jag hur snabbt den lugna och glada känslan inombords försvinner när man stiger i en kö. Först måste man besluta vilken kö man ska ta, kortaste förstås men vilken är på riktigt den kortaste, vem ser ut att ha mycket kort ärande (logiken??) och sen tar man sin plats i köen. Och det känns som ALLTID går den andra kön fortare fram. Där står man och ens egen kö rör sig inte alls, medan folk strömmar ut från kön bredvid. Nu for den plats jag skulle ha haft, nu skulle jag redan sitta i bilen på väg hem.. Ja, vettet liksom rinner ur en när man står där och funderar. Men idag, tog jag tag i kragen min, jag har ju faktist tid, några minuter spelar ingen roll, och idag jag lyckades lugna ner mig! Heja jag! :)