Sunnuntain superharmauden jälkeen tuli pikkuisen pakkasta, maa peittyi kuurasta ja näin kaunista oli kolmen aikaan Ykspihlajassa. Yksi ihan parhaista asioista tässä yrittäjyydessä on että välillä aikataulut ovat mallia todella joustavat, saan hakea koulusta, viedä kouluun, auttaa toisten aikataulujen kanssa.
Olla paikalla vaikka ei muuta tarvitakaan kuin kuuntelija. Mikä ei muuten ole ihan niin helppoa kuin luulisi. Joutuu ponnistella äärimmilleen ettei AINA anna neuvoja. Saa olla hiljaa neuvoton, mutta syvästi empaattinen tietenkin.
Neuvottomuutta on vaikea kestää, koska AINA haluaisi voida auttaa. Elämä ei kuitenkaan mene niin että äiti voisi kaikessa auttaa konkreettisesti.
Silloin tarvitsee vain laittaa nakkia ristiin ja toivoa parasta. :)
Efter en mycket grå och trist söndagväder var det så här vackert på måndagen i Yxpila. Minusgrader, lite vitt på marken och vackraste solnedgång.
En av de bästa sakerna att vara företagar är att kunna hjälpa till familjen, föra till skolan, vara på plats när det behövs.
Att bara vara nära till utan att kunna konkret hjälpa till är ju inte det lättaste som mamma. Bara lyssna, det har jag fått kämpa hårt att kunna, man VILL ju så gärna hjälpa. Men livet är ju så, vissa saker kan inte mamma hjälpa till med, saker som en och var måste själv klara av.
Då kan man ju bara knäppa händerna och hoppa för det bästa. :)
