Sunnuntai-ilta, kynttilä lepattaa, kotona on keskimääräistä siistimpää.
Iltakahvilla on keskimääräistä parempaa tarjottavaa.
Olokin on hyvä vaikkakin – keskimääräistä haikeampi.
Meillä on juotu tänään Wilman synttärikahvit. Ihan pienesti vain, mutta yksi on joukosta poissa,
eikä sitä voi itkemättä ajatella. Heli puuttui kahvipöydästä. Mutta ei sydämestä.
Saatiin silti iloita, saatiin olla hyvällä mielellä, sekin lohduttaa. Nauru lohduttaa.
Nyt täytyy yrittää olla syömättä kakkuja koko iltaa.
Uusi viikko ja ohjelmaa joka ainoaksi päiväksi.
Sitä kohti siis, kaikkea hyvää syysviikkoosi!
Söndagskväll, ljuset brinner på bordet, det finns blommor,
det finns kakor i ovanliga mängder för en söndagskväll.
Som det brukar vara efter att någon har firats i huset.
Kaffe och tårta har vi haft, en liten kalas för Wilma.
Nöjd och glad är man, men vemodet står kvar, tårar är nära.
En fattades från kaffebordet idag. Heli finns inte med oss mera, men nog i hjärtat alltid.
Det tröstar att vi har fått vara tillsammans, att vi har fått vara glada tillsammans.
Att kunna skratta tröstar.
Nu återstår att inte äta hela kvällen.
En fullspäckat vecka väntar, det känns bra och förvånansvärt är hur lite stress jag känner
inför den. En dag i sänder, så är det väl.
Önskar dig en fin höstvecka!
