Syysloma viikko monella, meillä ei ollenkaan.
Töiden puolesta olisi sopinut, mutta viime viikolla kellariin alkoi tulla sadevettä ja siitä se sirkus alkoi.
Tavaraa (MITEN sitä voi kertyä niin paljon..) on siirretty, viety roskiin, kierrätetty, pesty ja kannettu lisää muualle.
Pahempaakin voisi sattua ja kyllä tämäkin tästä iloksi muuttuu.
Kuvat on kuitenkin otettu alkusyksystä serkkuni perheestä.
Olen saanut kuvata Juhon ja Heidin perheen moneen otteeseen ja olen siitä kiitollinen monestakin syystä.
Ensinnäkin on mahtavaa että on tällainen mitä osaa tehdä, kuvaaminen, jonka avulla saa olla yhteydessä sukulaisiin. Vaikka tahtoa olisi niin aika menee nopeasti ja kohtaamiset vähäisiksi ellei isoja sukujuhlia satu olemaan.
Toiseksi olen todella ylpeä että meidän suvussa on rohkeita nuoria tuottajia joiden ansiosta meillä on suomalaista ruokaa!
Sukutilalla on monta polvea jo saanut elantonsa maasta ja uusi polvi kasvamassa.
Joka kerta olen ihan sanaton miten paljon ammattitaitoa, työtä pelkäämätöntä asennetta
ja suurta vastuuta nuorten tuottajien hartioilla lepää.
Kypsyvän vehnäpellon keskellä Juho arvioi viljan kosteutta sormituntumalla Veikko sylissään.
Rohkeutta, uskoa ja toivoa yhdessä kuvassa.
