Eilinen reipas länsituuli toivotti meidät tervetulleeksi viikonlopun viettoon mökille.
Niin reipas, että kynttilöiden sytyttäminen vaati hieman kikkailua, takkaan sai laittaa tulet ja tuulen kohina kuului sisälle asti.
Aika vilpoisasta tuulesta kun astui sisään mökkiin jossa oli jo alkutoimet tehty tarkoitti että oven avaus toi kahvin ja savun tuoksut nenään.
Voi että se hivelee sielua! Se kertoo lempeimmin että kaikki on hyvin. Istu vain alas ja katsele aaltoja, kaikki järjestyy.
Sohvalle olisi jäätykin ellei olisi tuota nelijalkaista perheenjäsentä jonka mielestä nyt ilo irti ja ulos palloa jahtaamaan..
Kävin saunasta meressä, vesi on korkealla ja on hyytävää, eli nopea suoritus. Mutta täydellistä.
Oikeastaan mikään elämässä ei ole täydellistä muuta kuin pienet hetket joiden kohdalla pysähtyy ja antaa ilon asettua sieluun.
Niitä hetkiä sain talteen.
Hård västlig vind tog emot oss igår när vi anlände här vid villan.
Så hår vind att det var lite knepigt att tända alla lyktor, man fick tända brasan och väl på soffan kunde man njuta av härlig ljud av vågorna.
Den känslan när man stigen in i villan och brasan är tänt, man doftar kaffe och svag rökdoft, den känslan är som en kram.
Allt är väl, allt kommer att ordna sig, sitt nu bara i soffan och låt blicken vila i vågorna.
Det skulle man ha gjort betydligt längre tid om inte man hade den fyrbenta vännen som ville ut och härja med bollen…
En dopp i havet från bastun var snabb, iskall och ljuvlig.
Ingenting i livet är perfekt utom de korta stunderna av lycka som man ska stanna vid och låta dom sätta sig i själen.
Såna stunder fick jag igår.