Syksy eikun pimenee.
Aamuisin katulamput valaisevat lähinnä tolpan, tie on mustaakin mustempi.
Siihen kun lisätään laiska autonhuoltaja niin johan on tirkisteleminen likaisen tuulilasin läpi, kieli keskellä suuta täytyy suhata kohti kaupungin valoja.
Viikko kääntyy kohti perjantaita, jälleen.
Sille voi vain huokaista, ihanaa.
Viikon toinenkin jumppa on vedetty ja olo on sen mukainen.
Eli upea.
Vielä kun jaksaisi tästä sohvalta raahautua keittiöön ja hakea turkkilaista
jogurttia, puolukkaa ja mysliä.
No hetken päästä.
Viikonloppua kohti. :)
Hösten blir bara mörkare och mörkare.
Det är minnst sagt en konst att hitta till stan från landet när marken och vägen suger i sig allt ljus som gatulamporna ger.
Imorgon är fredag, igen.
Skönt, säger jag.
Veckans andra jumppa är avklarat och här sitter man rätt så mör i soffan.
Men så nöjd.
Ska vila en stånd innan jag släpar mig till köket och lagar åt mig lite
turkisk jogurt, lingon och mysli.
Nu, mot veckoslut. :)
