Tyrniparatiisi


Aamupuurot on siivottu kaasuliedeltä, loput syöty, porukka on tehnyt aamutoimensa ja näyttää siltä että kaikki ehtivät ajoissa ulos talosta.
Kohtapuoliin anopin kanssa viedään komeasti pörisevä nissani huoltoon, repsottava pakoputki lienee syytä vaihtaa uuteen.
Ennenkuin iltapäiväksi riennän iltapäiväkerhoon laitetaan vielä ensi viikolla alkavia jumppia kuosiin. Vauhtilähtö viikkoon.

Mutta ensin, lisää kuvia mereltä. Nyt toisilta rannoilta.
Itse asiassa lapsuuden muistojen rannoilta. Tuolta kaislameren keskeltä soudettiin mummun ja papan mökille pienenä.
Siellä käytiin ilmeisesti sen verran harvoin että yhtään ankeaa mökille lähtöä en muista.
Ainostaan iloa ja jännitystä siitä että sai istua veneeseen, ensin jokivartta pitkin, tervattu vene tuoksui tosi jännältä, aurinko paistoi tietenkin aina,
ja sitten jokisuu aukesi mereksi.
Matala lahti saareen saakka. Veneen kylkiä pyyhkivät kaislat, ne pitkät ja sitten ne tummanvihreät putken malliset. :)

Nyt ei menty samaan saareen. Kiitos saaripäivästä pihlajalaisille!
Mutta sainpa taas pitää luentoa jälkikasvulle.
Voi että ne kiltisti jaksoivat kuunnella (en ainakaan huomannut korvanappeja yhdistettynä puhelimeen) kun mamma viittilöi ja selittää. Tuon puskan takana on sitten kuulkaa se ranta josta pystyi uimaan ja tuolta näkyy katto joka on sen mökin paikalla jossa.. jne.
Sitten sitä nojaa eteenpäin, hymyilee muistoille jotka hyväilee sielua.
Muistaa miltä rannan kivet tuntuivat, karkea hiekka.
Polku uimarannasta takaisin saunalle, katajien välistä, hämähäkin verkkoja väistellen.
Takaisin pikkuruisen saunan lämpöön.
Mökin ummehtunut tuoksu, vanhat kalusteet, maalatut lasipurkit.
Mummun hymy häivähtää, ikävä läikähtää, kuivataan kyynel.
Muistot, aarteet. :)

Måndagsmorgonen avklarat!
Jag klarade utan att explodera fastän gröten exploderade överallt på gasspisen.
Oavsett grötkatastrofen fick alla gröt att äta och hela familjen hann ut ur huset i tid.
Nissan har fått nyan avgasröret, tack svärmor för skjuts och sen hann jag förbereda lite nästa veckans jumppa. Innan jag rusade iväg till eftis.
Inte illa för en måndag. Rivstart.

Men bilderna.
De är från igår dagens utflykt till stränderna bekanta från barndomen.
Där, bland oändlig vass skogen färdades vi med liten båt ut mot fammos och faffas villa.

Så spännande och härligt det var!
Man startade från ågen, bland snedda båthusen, robåten doftade av tjära, solen skinade (förstås) och vassen susade så ljuvligt.
Sen, öppnades havet framför en.
Holmen var nära, det grund hela vägen, vassen svepade båt kanterna.
Man njöt av hela sitt lilla hjärta!
Nu for vi inte till barndomens holm, utan vännernas villa.
Men vilken utmärkt tillfälle att berätta och vifta med armarna, där barnen, där är det, taket syns, bakom den där busken simmade vi!
Sen lutar man framåt och ler till sina minnen. :)
Sen saknar man lite sin älskade fammo.
Törkar bort en tår.
Minnen alltså, skatter som man bär. :)

Niin hirveän paljon tyrnejä, niin vähän aikaa! Saariston kultaa.

Isot pojat isoilla veneillä. Pienemmät pienillä paateilla. :)

,