Laskiaistiistaista alkoi paaston aika. Siihen ajattelin tänä vuonna tarttua.
Viimeksi näin olen tehnyt 90-luvulla.
Herkkuja karsimalla ja puhelimella surffailua iltamyöhään vähentämällä.
Tähän mennessä on ollut vain helpottunut olo. Viimeinkin sain syyn olla ottamatta joka pullaa, keksiä, karkkia ja suklaapalaa joka osuu näköpiiriin.
Ja joutavan loputtoman surffailun yritän vaihtaa illalla kirjaan.
Kovia tavoitteita. Otin juuri jaffakeksin kahvin kanssa koska olenhan jo koko viikon ollut ilman. Mutta viimeisen murun nielaistuani hoksasin että tiistai oli laskiaispulla päivä joten olen ollut YHDEN kokonaisen päivän keksittä ja pullatta.
Vau.
Vielä on monta pitkää viikkoa edessä. Ja sitten sunnuntaina saa ottaa kakkua koska Max täyttää vuosia..
Tämän takia paasto on juuri ihmistä varten. Armoa tarvitaan.
Fastetiden har börjat. I år tänker jag ta itu med det. Det har jag gjort förr också, på 90-talet.
Tänker minska med sötsaker och byta slösurfandet på kvällen mot en bok.
Hittills har det varit en stor lättnad, äntligen en orsak att inte ta varje bulle, kex, godis som kommer i synfältet.
Åt just en jaffakex för att jag har ju klarat mig liksom hela veckan nästan. Efteråt kom jag på att tisdagen var ju fastlagsbulledag och nu är det torsdag. Jag har varit bullefri EN DAG. Jahapp.
Långa veckor framför en ser jag. Dessutom får man ta en bit tårta på söndagen när Max fyller…
Därför behöver man en fastetid, därför är fastetiden för en människa. Nåd behövs.
