Mökkirannan tervaleppä on minusta aina ollut kaunis puu.
Senpä takia hieman mietityttää sekin sunnuntai-iltapäivä kun puu oli hyvin lähellä loppuaan. Tiheät oksat peittivät pahoimmoilleen ihanan auringonpaisteen niin että terassi jäi ikävästi varjoon.
Siinä oltiin jo lähdössä hakemaan moottorisahaa.
Viime hetkillä päätettiin kumminkin säästää puu ja sen sijaan mies kapusi puuhun sahan kanssa ja minä terassilta käsin huutelin minkä oksan sai katkaista auringon tieltä.
Se oli hyvä päätös. :)
Semminkin kun ystävämme Heli (muistatko) moitiskeli meitä karmivista suunnitelmista, huomauttaen että tervaleppähän on arvokas puu! :)
Tervaleppä tuli ajatuksiin kun toin siitä oksia tänne kotiin koristeeksi.
Lomaviikko jatkuu ja aurinko paistaa!
Vähän outoa tähän aikaan, monta plusastetta,
ei lunta, mutta pääasia että paistaa.
Klibbal är en vacker träd, speciellt den som växer framför villan vår.
Därför undrar jag nu hur vi var så jättenära att såga ner hela träd några år sen.
Vi satt på terrassen när solen småningom gömde sig bakom klibbalen.
Skulle vi ha haft motorsågen med så…
Men så tänkte vi, kanske inte, och gubben klättrade i trädet och
jag visade från terrassen vilken kvist han fick såga bort.
Den taktik fungerade utmärkt, bra beslut! :)
Tog hem kvistar från klibbalen när vi tog en sväng vid villan,
de är en fin prydnad här hemma.
Nu fortsätter semester och solen skiner!
Flera grader plus och ingen snö, lite
väl underligt, men huvudsaken att solen skiner. :)
