Ystävänpäivä halaus lähtee täältä!
Minusta on noin yleensäkin ottaen tullut halailija. :)
Ehkäpä aloin kasvaa halailuun päiväkerhotöissä. Ihanat työkaverini tapasivat halata paljon. Tokihan nyt perhettä halaa, tämän tästä. Päivittäin.
Mutta vieraanpien ihmisten halailu on ollut minulle ennen oikeastaan vastahakoista.
Välttelin parhaani mukaan.
Ehkä siihen ei vain ollut tottunut. Halattiinko meillä Suomessa parikymmentä vuotta sitten noin yleensäkään kovin ahkerasti. En tiedä.
Joka tapauksessa nykyään meikäläinen on raajat ojossa tiheään.
Ystävän halaaminen, siinä on voimaa! Rakkautta ja voimaa.
Nykyään kun tavataan yhdistyksen ihanaisten leidien kanssa halataan jokainen erikseen. Sinä olet tärkeä ja sinä ja sinä eli me. :)
Vilpitöntä hyväksyntää ja myötäelämistä.
Sitä ihminen tarvitsee!
Halaus! <3
En vändagskram till dig!
Jag märker att jag har blivit en kramare. Kan man säga så? :)
Nå iallafall nuförtiden kramar jag ofta och gärna.
Så har det inte alltid varit.
Kanske det var härliga arbetskompisar i dagklubben som lärde mig att krama.
Nog ger man ju en kram till familjen, ofta, dagligen.
Men att krama andra, det har jag förr undvikit. Undrat, varför krama?
Kramades det tjugo år sen annars heller så värst mycket i Finland.
Vet inte.
Men nu är jag en flitig kramare. :)
Att krama en vän har kraft. Kraft o kärlek.
När vi träffas med kvinnorna i styrelsen kramar vi alla varandra.
För att. Du är värdefull, och vi är värdefulla.
Att man är accepterat helt och hållet, och älskat,
det behöver vi alla.
Kram! <3
