Olen kuvannut tällä viikolla hautajaiset, tutun ihmisen lähtö tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta
ja omaisten on nyt käsiteltävä suru joka ei antanut ennakkovaroitusta.
Olen käynyt tervehtimässä ystävää joka urheasti on selvinnyt jälleen isosta leikkauksesta.
Olen saanut tehdä varauksen hääkuvauksesta ja tuntea onnea heidän puolestaan.
Olen saanut syödä synttärikakkua iloisissa merkeissä, ihan tavalliset synttärit, mutta osana iloa tieto siitä että iso sairaus on voitettu.
Ja nyt viikon päätteeksi sain käydä ystävän kanssa Tuomasmessussa ja jättää huolet rukousalttarille, Isän käsiin.
Tämä viikko, elämä.
Niin ja sitten otettiin minusta uudet profiilikuvat, Wilma otti siis.
Ollut jo jonkin aikaa listalla, mutta jotenkin aina tahtoo olla väärä hetki.
Uudelta viikolta toivon iloa ja toivoa, mutta nyt juuri on sunnuntai-ilta ja jotenkin kumminkin
rauhallinen ja hyvä mieli.
