Sainpa viimeinkin nämä viikko sitten otetut kuvat tänne.
Mitään virallista kuvaussessiota ei päätetty, vaan lähdettiin urheilukentälle Saaran kanssa katsomaan liikuntatapahtumaa ja ajateltiin katsoa miten käy.
Hyvin kävi, kaunis syyskuinen ilta-aurinko saatiin kultaamaan kuvat.
Huomenna lähdetään ihanien daamien kanssa Turkuun, Hela Hälsan viikonloppu odottaa.
Tätä on odotettu!
Hyvää viikonloppua!
Lumimyrskyä pitelee meilläpäin.
Lumityöt on tehty (en minä..) kahteen kertaan ja aina vaan
tupruttaa taivaan täydeltä.
Tuli myös tehtyä hulluin hiihtolenkki ikinä, lunta nilkkoihin asti,
lunta tuiskutti niin ettei eteensä nähnyt,
mutta puoli tuntia on parempi kuin ei mitään,
luulisin. :D
Kuvia ei tänään tullut, mutta tulevan synttärisankarin kuvia piisaa. :)
Vi har helt enkelt en snöstorm här.
Och ännu bara snöar det lika mycket.
Men tokiga som vi är, tänkte vi att nog kan man skida lite åtminstone..
Det gick inte riktigt.
Snö yrde överallt, inte såg man sina skidor, spåret var en minne blott…
Men en halvtimme motion är väl bättre än ingenting.
Tror jag. :D
Bjuder bilder av lilla Saara som firar imorgon lite i förskott.
Kohta juhlitaan Saaran 1-vuotis synttäreitä.
Ensimmäinen vuosi kohta takana pallerolla!
<3
Vauvojen kuvaaminen on yhtä tarkkaa kuin täydellisen valon löytäminen ulkoa.
Balanssi on oltava täydellinen, unta, ruokaa ja sopivasti viihdettä.
Tyytyväinen vauva on ihanin näky.
Sitä vain ei välttämättä kauan kestä kun ainoa viestimisen keino on itku.
Miten raastavalta pikkuisen itku kuulostaakaan kun oma vauvavaihe on jo kaukana.
Mutta no hätä niin kauan kuin emo on lähellä. :)
När man fotar bebisar gäller det att vara ”på alertten”
så länge frid och fröjd varar.
En nöjd bebis är en härlig varelse.
Men när ens enda sätt att kommunicera är gråt så hur länge som hellst varar inte frid och fröjd. Det river i hjärtat att lyssna en liten gråta.
Nu åtmistone när egna är redan tonåringar.
Men allt är ok när mamma är nära. :)
Myönnän, olen sortunut pyörittelemään hieman silmiäni
joskus kun ihmetellään miten äkkiä vauvat kasvavat. Pyydän anteeksi.
Tänään en ollut uskoa silmiäni ja päivittely oli sen mukaista. :)
Mutta että viikossa vauveli oli muuttunut jo!!
Aamulla kirkossa kummipoika soitti junioriharmonikkojen kanssa.
Ihan tippaa pyrki linssiin kun vetivät hartaasti Kuinka kukaan koskaan voisi rakastaa kurjaa maailmaa.. Jumala voi aina rakastaa…
Ensi viikko on täynnä Talviharmonikkaviikon ohjelmaa.
Tulipa hieno sunnuntai!
Vielä viikko normaaliohjelmaa ja sitten on hiihtoloman vuoro.
Kuulostaa erittäin hyvältä. :)
Nu måste jag medge, att det kan ha hänt, att jag har inte alltid riktigt fattat när man undrar huuur bebisar kan växa så fort. Jag ber om förlåtelse.
För att idag kunde jag inte tro mina ögon. Liten skatt hade ju ändrats i en vecka!
Det blev en hel del ojjoj, hur kan det vara så och ni vet. :))
På förmiddagen fick jag nästan törka tårar när faddersonen spelade accordeon med många andra i kyrkan. Så fint!
Nästa vecka är full med dragspelsmusik när Talviharmonikka- veckar börjar.
Vilken fin söndag det blev!
Ännu en vanlig vecka, sen sportlov.
Oj, vad det låter bra!
Sunnuntain parhaat Read More »