familjen

Sommar!

 

Onko hienompaa näkyä?
Kesä ja pienillä pojilla on kiire kaikkialle. Perhekuvaus on niin hauskaa ja hikistä hommaa.
Paljon paljon kivempaa kuin poseerata perheen kanssa on juosta ympäriinsä.
Ja voiko parempaa muistoa tästä hetkestä olla kuin pienet jalat aina menossa.

 

 

 

Se på de här två!
Bröderna går hand i hand. Benen är full av spring, sommaren är bäst!

Familjefotografering är så roligt, svettigt men roligt. Att springa är tusen gånger roligare än att sitta ner med mamma o pappa framför kameran, men finns det  finare minne än bild av två små knattar som springer full fart bara för att man kan.

 

 

 

Fotografering i Palmahovi

Pitkästä aikaa on tullut seurattua sääennusteita tällä viikolla noin tunnin välein.
Ne ovat myös melkein muuttuneet tunnin välein. Sää on nyt aikamoista jojottelua.
Koska näin kiva kuvaus oli tulossa! Ja muissakin kuvauksissa edes pikkuisen aurinkoinen sää olisi aina kivempi kuin betoninharmaa keli. Niin vain aukesi juuri sovittuun aikaan sopiva hetki ilman sadetta ja jopa vähän aurinkoakin saatiin.
Kyllä oli mukavaa!

 

 

 

Denna vecka har jag följt med väderprognosen typ varje timme.
Och nästan varje timme har de ändrats lite. Vädret är minst sagt varierande.
Men som tur fick vi alldeles perfekt stund när den här fina familjen skulle fotas!
Och så roligt hade vi! 

Aattoilta

IMG_4692

Jouluaatto, valkoinen maa, ihanaa jouluruokaa ja hyvää mieltä.
Tässä päiväunilta herännyt Saara ihmettelee ketä on tullut.
Sitten päästiin vauhtiin.

IMG_4699

Julafton, snö på marken, bästa julmat och gott sällskap.
Första bilden, Saara har just vakna och funderar vem har kommit till mommos.
Sen blev det roligt. 

IMG_4701 IMG_4731

Serkkutytöt ja minun vanha nukke.

IMG_4736

Tonttulakki pari minuuttia päässä, mutta tonttutyttö koko illan.
Saara jakoi paketit ilosta kiljahdellen ja tanssiaskelin. <3

IMG_4737 IMG_4738 IMG_4742

Max sai paketit myös, vaikka se olikin vähän jännittävää. :D

serkut

Välipalalla

IMG_5112a

Kasvihuoneesta terveisiä.
Pieniä tomaatteja tulossa, maistettu on jo, pehmeän makuisia.
Kurkkuja tuli yksi, keltainen?
Mistä puutarhurille vinkiksi ensi satokautta varten, laita nimet muistiin mitä ostat.
Salaattia on syöty melkein koko kesä, tilli ei onnistu (pitkää onnetonta vartta vain kasvattaa), ja pieniä paprikoita vielä tulossa.
Hirveän kiva sieltä on syömistä hakea!

IMG_5118a

Hälsningar från växthuset.
Små tomater coming up, smaka har vi gjort, söta och goda är dom.
En gurka (gul?) kom. Trädgårdsmästaren får bara nästa år skriva upp vad man köper för plantor, gurkan var ganska så -speciell.
Sallad har vi ätit hela sommaren, dill lyckades inte alls och små paprikor är ännu på kommande. Jättetrevligt att hämta någonting att äta från egen växthus!

IMG_5109aIMG_5100a

Uudet kengät mammalle, näillä tennareilla on tosi hyvä kävellä.
Toiset Vansit jo minulla. Nuorilta oppii kaikenlaista.
Hirveän kiva olla vastassa koulusta palaavia teinejä.
Juodaan kahvit yhdessä, vähän välipalaa ja paljon juttua koulusta.
Opettajista, kavereista, mopoilusta, opiskelusta.
Olen vähän opetellut tuota kuuntelemisen taitoa. Tulee todella nopeasti
teinimäiseen valitukseen (ruoka, vaatteet, opettajat…) vastattua niin kuin nyt äidit vastaa. Eli yrittää oikaista, neuvoa, olla  -äiti.
Jos jaksaa joskus nielaista huulille kohonneen ”niin niin, mutta kun sun täytyy ajatella että…” ja vaan nyökätä että juu, on se haastavaa, tapahtuu jotain.
Saa jakaa toisen maailmaa.
Mutta kun juuri olivat niin pieniä, nytkö jo pitää välillä uskaltaa luottaa että oppi on mennyt perille? Että nytkö jo tajuavat hieman itse?
Saa silti vielä neuvoa, lastenpsykiatri Jari Sinkkosta lainatakseni turhan hurjiin pyyntöihin voi vastata: – Niin kauan kuin orbitofrontaalinen aivokuoresi on kesken, älä unta nää.

IMG_5097aNya skor för mig. Vans tycker jag om, jättebekvämt att använda.
Man lär sig från ungdomar.
Så glad att kunna vara hemma emellanåt när kommer från skolan.
Att koka kaffe, äta lite mellanmål tillsammans, diskutera om skolan, kompisar, mopedkörning. Jag har försökt lära mig att lyssna mera än förr.
Det kommer så naturligt och snabbt som tusan, mammareaktion, man ska ju berätta till ungarna, hur ska dom annars veta?
Men om man någongång orkar vara tyst när det känns så jobbigt med kläder, skolmat, lärarna, kompisar osv. händer det någonting.
Man får dela på ett annat sätt.
Klart det är jobbigt att vara ung, inte skulle man byta plats inte.
Det är bara att det kom så fort, just var dom så små. Ska man nu redan lita på att de börjar veta? Att de minns vad man har försökt lära dom?
Än få man hjälpa till, än är de inte vuxna.
Som barnpsykiater Jari Sinkkonen sade, hur man ska svara till alltför vilda förfrågningar: – Så läng din orbitofrontal hjärnbarken är omogen, ingen chans what so ever.

Koulun päättäjäiset

 

Yhdeksän vuotta peruskoulua.
Onnellista että päättäjäispäivänä saa olla kiitollinen
päivistä ja vuosista, opettajista ja kavereista.
Onnellista että edessä on luottavainen asenne tulevaisuuteen.
Mutta aivan ensin edessä on kesäloma!
80-luvulla peruskoulun päättäneenä ihailen näitä nuoria miehiä jotka
ehdottomasti halusivat puvut päälle päättäjäisiin.
Meillä on kasvamassa hieno nuori sukupolvi,
niin se on!

Nio års grundskola är nu bakom oss för
sonens del.
Vilken glädje att se tillbaka med tacksamhet för åren i skolan.
För lärarna, för kompisarna.
Vilken glädje att man ser tryggt mot framtiden.
Jag beundrar så dessa unga män i sina kostymer. När man själv
har gått ut grundskolan på 80-talet liksom. Så bussigt!
Vi har verkligen en fin ny generation som växer.
Men först, sommarlov!