Sunnuntai toi jälleen negatiivisen yllätyksen, viikko sitten kuumetta ja mahatautia (pääsin helpolla), nyt selkäkramppi heti aamusta ja treenitoiveet saa heittää. Tämä kevät on tuonut tasaisesti kaikenlaista pientä yllättävää vastoinkäymistä, on saanut treenata positiivista ajattelua, kiitollista mieltä ja ihan hyvinhän tuo on välillä onnistunutkin. Tuttua tämä selän kramppaus on, onneksi harvinaista.
Hyvillä mielin silti, eilen kuvasin hirveän kivat syntymäpäiväjuhlat ja tänään aurinko lämmittää niin että lumi sulaa silmissä.
Samoin eilen vein nuorenparin Pietarsaareen ja samalla hain ihanan kukkakimpun meille.
Tuleepa venyteltyä tänään.
Joko menee positiivisuus överiksi… :)
Så kom söndagen med en trist överraskning med sig. Kramp i nedre ryggen. Förra söndagen fick jag stegring och magknip (det gick fort om). Hela våren har man fått ta emot ett eller annat kråtasi helt enkelt. Men så har man fått öva positiv attityd minsann. Emellanåt har jag lyckats riktigt bra, emellanåt sämre typ önskan kasta sig på golvet och gråta krokodiltårar av ilska och frustration har uppståt.
Livet. Det går upp och det går ner.
Igår fick jag fota en riktigt rolig 50 års kalas, besöka grannstaden, skaffa blommor och till sist bada bastu och se på en bra film.
Nu ska man bara njuta av solsken, att snön smälter och om fåglarna som sjunger.
Och mycket stretching står i dagens schema.
