Kuvissa on monta kertaa aivan pistämätöntä symboliikkaa. Kuten tuo yllä oleva valkovuokko (kai se nyt on valkovuokko?) valoa, aurinkoa, iloa ja pienen pieni kastehelmi kuin kyynel terälehdellään.
Tänään syötiin lastenohjaajien kanssa yhteinen lounas Sol-Brittin viimeisen työpäivän kunniaksi. Hymyä, halauksia ja pienen pieni kyynel vierähti kaikilta.
Elämää siis. :)
Ja mitkä inspikset Tuijan koti & piha antoikaan! Niitä ”kohteita” joissa haltioitunut ihailu keikkuu lähes epätoivon partaalla. Apua miten hienoa, miten saada toteutettua näitä omassa kodissa… Sitä jään pohtimaan. :)
Som så många gånger berättar bilden mera än tusen ord. Liksom vitsippan där ovan (visst är den vitsippa?) ljus, sol och glädje men samtidigt bär det en pytteliten dagroppe på sin kronblad, som tår.
Idag har vi firat lunch tillsammans med barnledarna Sol-Britts sista arbetsdagen till ära. Kramar, tårar och skratt. Livet alltså. :)
Och Tuijas hem & trädgård då! Vilken inspirationskälla! Man beundrar så det nästan närmar sig desperation. Man vill ändra liksom ganska mycket här hemma nu. Men var och hur ska man börja… Det ska jag fundera nu. :)
