Kaunis, tyven ilta saaristossa.
Horisontti sulautui peilikuvaansa, sinisen sävyjä kaikkialla.
Saatiin taas olla mökillä. Miten hiljainen syysilta voi olla.
Pimeässä rannassa kuulee vain huminan omissa korvissaan.
Ei lintuja, ei aaltoja, ei tuulensuhinaa.
Siinä hilkulla ettei se ole jo vähän pelottavaa.
Sitä on tottunut ääniin, liikenteen, ihmisten, tuulen, tiskikoneen.
Tykkään enemmän äänistä. :)
En vindstilla kväll i skärgården.
Hur vackert.
Vi fick en till kväll vid villan.
En väldigt tyst kväll. När man stod i mörkret vid vatten hördes ingenting.
Inga fåglar, inga vågor, ingen vindens sus.
Nästan skrämmande.
Man är ju van med ljud av olika sort, hela tiden.
Trafik, människor, vinden, diskmaskinen, jag gillar att vara omringad av ljud. :)
Men vackert.
