Joulukuun kolmastoista, Lucian ja Seijan päivä.
Aamu valkeni miltei valkoisena, voi sanoa että tavattoman sopivan valkoisena.
On kuin suuri käsi olisi ravistellut tomusokeria juuri oikean määrän maan päälle.
Pitkä metsälenkki heti aamupalan jälkeen ja sitten Seijanpäivä kahveille Kannukseen.
Käytiin samalla Mäkiraonmäellä ihastelemassa jouluvaloja. Koko Kannus oli kauniisti jouluvaloin koristeltu.
Jouluvaloja on paljon pihoilla ja kodeissa, onko niin aina ollut vai kiinnittääkö siihen vaan
huomiota kun on tämä pandemian aika. En tiedä mutta kiitos, tykkään!
Eilen siivosin ja touhusin väsyksiin asti kunnes illalla istuin kellarissa uupuneena
ihaillen käsieni työtä. Kransseja tuli tehtyä pitkästä aikaa ja ehkä sitä parasta,
kevyesti siivottuun huusholliin kynttilöitä ja tunnelmaa muutamalla uudella jutulla ja
monella vanhalla.
Täällä sitä on mukava edetä tuttuun malliin joulua kohti.
Unohdellen, haaveillen ja joulumusiikkia kuunnellen.
