Tuore leipä. Uunista otettu höyryävä sämpylä.
Vedenhän se tuo kielelle. Ja rehellisesti on yhtä hyvää (ellei parempaa, hmmm..) kahvin kanssa kuin pulla. Sen sijaan voita (tai dellaa) pitää olla reilusti päällä.
Jos terveellisyyteen pyrinkin päivittäin niin aina vaan kehotus laittamaan ”ohuelti levitettä leivän päälle” puistattaa minua. No ei. Voita pitää olla.
Maistuu hyvältä. Jos pystyy sen sokerin kanssa pysyttelemään järkevällä tasolla niin ei haittaa vaikka voita menee.
Vaikeinta on lopettaa tuoreen leivän syönti. On pakko lainata isotätini Martan (92 v) sanoja kun aikanaan kotona leivinuunissa paistetun ruisleivän kannan sai maistiaisiksi, voi suli päälle, ”Voi Herra ku hyvvvää!”.
Ylimääräiset konsonantit tulevan Nivalan-Haapajärven murteesta. Hirviän hyvvää!
On se. :)
Färsk bröd. Direkt från ugnen tagen ångande semla.
Hur gott?! Det vattnas i munnen typ när man bara tänker tanken.
Det är så att med kaffe smakar det bättre än bulla. Mycket smör (eller della) på.
Ingen tunn lager pålägg som liknar smör. Inte för mig.
Om man bara tar det lugnt med socker så går det jättefint att äta smör utan problem. För mig åtminstone. Det är så gott.
Svåraste är att sluta äta färsk bröd.
Varför bakar man då så sällan?
Lathet? Just det. Men inte idag. :)