Lauantai-iltana yhdeksän jälkeen
ei periaatteessa huvittaisi ajella minnekään.
Mutta jos saa hakea iloisia rippikoululaisia kaupungista,
tulomatkalla osua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan,
niin ei ole valittamista!
Avovettä ja lokkien huutelua,
ihan sydämessä läikähtää, niin kuin joka kevät.
I princip vill man inte ställa sig mot stan
lördagskväll niotiden. Men om man kan hämta glada
konfirmander och vara på rätt ställe i rätt tid med kameran,
kan man ju inte klaga.
Öppet vatten och fiskmåsarnas skrik,
man blir ju alldeles varm i hjärtat.
Precis som varje vår.
