Polku


Avoimesta ikkunasta kuuluu jälleen voimistuvan tuulen kohinaa ja peltikaton räminää, uutta myrskyrintamaa tulossa. Silloin oikeasti syksy on kivaa, kynttilän voi sytyttää, teekupin kanssa istua pehmeälle sohvalle ja kuunnella myrskyn ääniä..

Aamu alkoi haastattelulla, pieni juttu yhdistysaktiivista. :) Aika hauska tilanne, kun kuulee itsensä kertovan elämästään. Jää miettimään että, aijaa, onhan tässä ollut yhtä sun toista, ja miten paljon hyvää!

Joskus polku on näyttänyt niin suoralta ja selvältä, töppöstä toisen eteen vain! Joskus se on hävinnyt näkyvistä, pelottavan lyhyesti on eteensä nähnyt. Nyt alan nauttia siitä ettei se niin suoralta näytä, aika jännääkin, mitähän sen mutkan takana on jonne en näe.. :)

Stormen ökar igen, den oväsen tycker jag om! När man får tända ljus och krypa i soffan med tekopp i handen, då kan jag ärligt säga att hösten är helt ok.

Dagen började med ett intervju, en liten artikel om föreningsaktiv. :) Det var roligt, och lite underligt det där när man hör sig själv berätta om ens liv. Man blir lite fundersam, att jasso, så är det ju, det har hänt en massa i mitt liv, och hur mycket man har att vara tacksam för!

Mitt livs stig har varit rak och enkel emellanåt. Sen har det varit tider när den har vandlats till så krokig och smal, skrämmande helt enkelt. Men när man väl ha klarat av alla dagar, har jag börjat lite njuta av det där att man inte se så långt, så spännande att inte veta! :)