Jo parin viikon ajan on lähimmällä lammella tuossa polun varressa joutsen pariskunta seisoskellut
jäällä toimettoman näköisenä. Tööttäilevät siinä toisilleen, olisin melko varma että tähän tyyliin:
– Oliko meijän pakko lähtee näin aikasin tänne, tää lätäkkö on taas jäässä viikkotolkulla. Ei mitään järkee.
– No kyllä siinä oli selkeet merkit ilmassa että lähettävä on. Ja kyllä kaikki muutkin lähti. Äkkiä tämä putti taas sulaa kuule.
– Joo joo. Ees taas saa lennellä ruuan perässä. Räpylät jäätyy.
– On kyllä vähän raikas keli.
No sääliksi niitä käy. Onneksi on sulaa vettä lähellä, mutta tosiaan joutuu lennellä.
Palmusunnuntaiksi toin pajunkissoja vaasiin, tulppaaneja kaveriksi.
Alkaa hiljainen viikko.
Ihmeenä pidän jos tänään (!) istuttamani rairuoho ehtii pääsiäiseksi,
vapuksi sitten ainakin.
