Pajut kurottavat kohti taivasta, täynnä pulleita pajunkissoja.
Jää on mustaa, valmiina vapauttamaan vedet minä päivänä tahansa.
Lenkkeilen aina kohti jotain rantaa, tai siltaa.
Että saa pysähtyä hetkeksi, tuijottaa vettä, jäätä. Rakastan näitä rantoja, ulapalle en kaipaa, kiviset rannat riittää hyvin.
Saatiin hyvin lauantai käyntiin, ystävällisen alkakaas jo siivoamaan vinttiä-maanittelun jälkeen meni hermot ja paiskoin nuorison matot ulos ja lähdin puhisemaan pyörälenkille.
No mutta, huomasin kevyen testilenkin jälkeen että pyörä on päivän sana.
Siivous oli kuin olikin lähtenyt yläkerrassa käyntiin, oltiin taas kavereita, ja kevyen lauantaipuuhailun jälkeen lähdin pitemmälle lenkille kameran ja pyörän kanssa.
Tämän hienon lauantain päätti uskomattoman hieno ilta kirkossa, ystävän vieressä.
Illan aiheena oli kiitollisuus.
Ja niin kuin aina, kaikista kiitollisin on olo silloin kun keskellä keskeneräistä risaista elämää, luovuttaa rimpuilun, laskee kaiken vain Isän käteen, ja kiittää.
Tässä on hyvä olla.
Det är så mycket vår i luften så det är inte klokt.
Isarna har blivit svart, det är bara fråga om några varma dagar och vatten är fri igen.
Vi fick bra igång denna lördag, eller efter relativt många kanske ni skulle kunna börja städa nu- uppmaningar till ungarna orkade jag inte mera.
Kastade ut deras mattor på balkongen, tog cykeln för att undvika vidare utbrott for på en testlänk. Och jajamen, det var vårens första passlig väder för en cykellänk!
Kom hem, och hörde att städningen hade tagit fart, inga sura miner mera.
Eftermiddagen cyklade jag en längre bit i härligt väder.
Älskar dessa stränder, bästa jag vet är att få stanna här och där och bara beundra vatten.
Dagens bästa var ändå att få sitta i kyrkan, bredvid en vän, och delta en så fin kväll.
Tacksam, så tacksam.
Att få känna så, fastän ingenting är perfekt, det är mäktigt.
It is well with my soul.
