Johan niitä pajunkissojan näkee! Pääsiäisenä luulin niitä hakeneeni (kyllä täällä siitä hupia riitti) pajunoksia maljakkoon, vaan oudon vaalean ruskeat oksat paljastuivat sittemmin leppäpuun oksiksi. :)
No silloin oli sitä mahatautia ja silmät harittaen rämmin ojassa oksien perässä.
Nyt alkaa flunssa hellittämään (ei meinaa uskaltaa ääneen sanoa) eikä enää niin tympäise. Suklaan syönti pitää mielialan korkealla tieten.
Mökin terassilla nautittiin kahvit. Ja jatkettiin vuosien aikana vakiintuneella tyylillä, minä harpon kameran kanssa ja Tomppa kaivaa, sahaa, höylää ja pilkkoo. :)
Videkissona, om de nu heter så på riktigt.
Som inflyttat öjabor får man fundera många gånger om man tänker på dialekten eller på riktig svenska och månne man få det rätt på varken dera. :)
Iallafall hittade jag inte den rätta sorten på påsken när jag efter spysjukan gick längs dik kanterna. Så kan det gå. :)
Det är nästan att flunssan börjar bli bättre nu (vågar man tro..). Åtmistone är man på bättre humor efter allt chocklad ätandet.
Det blev kaffe på villa terassen idag. Efter kaffepausen fortsatt vi som förr. Jag fotar och Tom han skyfflar, sågar, klyvar, hyvlar. Ungefär så. :)
Derbi Senda X-treme