Jälleen on yksi lumeton tammikuun viikko lopuillaan.
Kuvat Lapista missä lunta on ainakin metrin verran tuntuvat käsittämättömiltä.
Mutta tänään on kaunista, hivenen valkoista maassa ja aurinkoista.
Eilen sain pitkästä aikaa olla taksina Wilmalle joka oli menossa ulos syömään ystävän kanssa.
Niin ylpeä omasta tytöstäni, joka saa tällä hetkellä kokeilla yhtä toiveammattiaan, matikanopen hommia yläkoulussa!
Pääosin tykkää ja se on minusta kyllä niin epäuskoisen hauskaa. Yläkoulussahan ihminen taistelee teini-iän kanssa ja aikuiset taistelevat kestääkseen sen.
Teinit ovat ihania, hauskoja, vaikeita, mahdottomia, rakastettavia ja ihan mahdottomia.
Että osaa löytää hauskat hetket ja oppimisen ilon yläkoulua käyvien kanssa on niin hienoa.
Hattua nostan kaikille jotka ovat valinneet työkseen opettaa meidän nuorisoa, meidän tulevaisuutta.
Ännu en januari vecka utan snö har gått. Att se bilderna från Lapland där det finns massor av snö är just nu overkligt.
Snö hit till Österbotten, TACK!
Men, idag är det vackert, lite lite vitt på marken och solen skiner.
Fick skjutsa Wilma till stan igår, hon skulle ut och äta med en vän.
Så oerhört stolt över min flicka som få prova ett av sina drömyrken, mattelärare i högstadie!
För det mesta tycker hon att det är roligt! Att det kan kännas roligt att jobba med tonåringar, så häftigt!
Tonåringar är ju härliga, roliga, omöjliga, sympatiska och helt omöjliga.
I högstadie kämpar tonåriga med livet som tonårig, och vuxna kämpar att orka med det.
Lyfter hatten för alla som har valt att jobba med våra ungdomar, vår framtid.
