Keskiviikkoa käydään ja sää pysyttelee samana päivästä toiseen.
Eilen sain laittaa luistimet jalkaan iltapäiväkerholaisten kanssa. Hikihän siinä tuli kun hippaa toikkaroi menemään ruostuneilla luistelutaidoilla.
Lapsena luistelu oli aivan paras talviliikkuminen.
Kodin lähellä oli luistinrata ja sinne mentiin (tai menin yksinkin) ilta toisen perään.
Kentän laidalla oli punainen varastorakennus jonka oven pielestä sai laittaa lamppuun valot niin näki luistella. Sitten mentiin jääprinsessana tai pelattiin jääpalloa niin kauan että varpaat alkoivat jäätyä.
Viimeiseksi kiivettiin varaston portaalle ja sammutettiin valot.
Yhtä ihanaa on luistella vieläkin.
Nu är vi redan på onsdagen.
Igår fick jag ta fram skridskorna med eftisbarnen.
Svettigt värre var det när man leker tafatt med aningen rostiga skrinningkunskaper.
Men vad roligt!
Som barn älskade jag att skrinna.
Vi hade skridskobana alldeles i närheten hemmet. Dit for man (även ensam) alltid när man bara kunde. Det stod en röd förråd vid kanten av banan, där fick man tända lampan så man hade ljust.
Så var man en isprinsessa eller spelade tills tårna hade ingen känsla mera.
Den släckte man lampan och for hem.
Lika roligt är det att skrinna ännu bara!
Kaksi asiaa jotka on saanut ottaa esille. Kaunis keittokirja ja teline jossa se nojailee.
Ja taas täytyisi vaan avata kirja ja alkaa keittää.
Kuvia olen selaillut, upeita on. :)