Jouluaattona Tinka pääsi mummulaan, ilma kaunis ja kylmä, talo täynnä jouluista hälinää, ihaninta jouluruokaa, lukemattomia koiranpissatus reissuja ulos ja sitten jouluyön rauha. Jouluaamu on (vaikka alkoikin jo seitsemän jälkeen) ollut hiljainen, joka pöydälle on sytytetty kynttilä, ulkona on mahdottoman kaunista. Oikea joulunrauha.
Kyllä tämä tästä.
Julafton var full av spänning för en pytteliten hund. Mammas o pappas hus full med familj, härligaste julmiddag, ut och in hela kvällen, skratt och julklapps stöket. Och sen julnattens frid.
Som fortsatt med julmorgon frid (oavsett orimligt tidig väckning..) och vackraste väder.
Solen steg, himlen var ännu mörkblå, jag stod ute i snön med hunden och beundrade träd omkring, det glimmade överallt.
Alla kvistar var frusen. När juldagsmorgon glimmar… sjöng jag då.
