Kuljen hymyillen uuden kankaan ohi kun pyykkään kellarissa, mutta vielä on ompelematta. Huolestuttavaa, ompelukoneen kanssa taiturointi on vähintäänkin sivuharrastukseni. Sanotaanko että tikkiä ja tukevaan kangasta, näillä eväillä yritetään. :)
Tänään se varmistui, ulkoisen kovalevyn kohtalo, vekotin on hajalla. Mitään sisältöä ei voitu pelastaa. Tähän nyt en ollut varautunut, olin mättänyt sinne vuoden aikana melkoisen määrän kuvamateriaalia. Kannettavan varmuuskopio tietenkin jne. Onneksi jaksan pari kertaa vuodessa tilata paperikuvia, ne lohduttavat kummasti. Miten ennen varmuuskopioitiin valokuvia, lähetettiin filmirulla ja saatiin takaisin kuvat negatiiveineen. Mietin miten varmaa tämä säilytys on, ja miten varmaa sen nyt täytyisi olla? Palataanko tässäkin siihen ainoaan varmaan mitä on, tähän hetkeen ja muistoihin menneistä hetkistä. Kyllä sekin aika pitkälle riittää. :)
Går förbi det nya tyget med leende på läpparna, men ännu väntar det för symaskinen. Lite oroväckande, men nog kommer den dagen ännu. Det här med att sy är minnst sagt en sidohobby för mig. :)
Idag blev det bekräftad, den yttre hårddisken är kaputt. Ingenting av innehållet kunde man spara. En sån mängd av bilder och video jag har sparat i den under ett år! Allt är borta. Utom tack och lov de pappersbilder jag har i pironglådan. Orkar ungefär två gånger i året beställa vanliga pappersbilder, de ger tröst nu. Tänker hur man sparade bildmaterial förr, man skickade iväg filmrullan, och tillbaks kom kort med negativer. Hur säkert ska det här med att spara egentligen vara? Kanske det ända som är säkert är nuet och minnen av de gångna dagar. Nog räcker det ganska långt, eller vad? :)