Aikaisemmin on taitanut käydä ilmi
etten ole ihan sinut yksin metsässä samoilemisen kanssa.
Mutta tuossa meidän lähimetsässä voin melko rauhallisin mielin touhuta
kameran kanssa, poimia marjoja ja vain pysähtyä katselemaan puun latvoja.
Mikä on muuten uskomattoman rauhoittavaa,
tuijotella puunlatvoja, kuunnella tuulta, tuntea miten pieni sitä
täällä maan kamaralla on.
Nyt taidan saunata ihan rauhassa, enkä tempoilla tv-ohjelmien takia. :)
Jag känner mig nästan totalt lugn i
skogen när jag bara visstas i skogen bakom oss.
Det inte så självklart när man har vuxit upp i trygg tätort.
Omkringar med hus, bilar och människor.
Men här i närskogen går jag med kameran, plockar bär och
bara står där, andas lugnt, tittar upp till trädtopparna och
känner mig lycklig.
Nu, tänker jag bada bastu, älskade lördagsbastu! :)
Sinne jäi mustikoita poimimatta. :(
Voivoi, ensi vuonna sitten.
