Joni ja minä, pikkuveli.. :)
Hyvää sunnuntai-iltaa kotikeittiöstä! Messuilu osoittautui aika kovaksi urheilulajiksi. Perjantain messupäivän vaikeusastetta lisäsin itse valitsemalla ihanat uudet nilkkurit (eihän niissä nyt niiiiin korkea kanta ole) sillä seurauksella että sanonta -my feet are killing me- oli todellisuutta tunnin seisoskelun jälkeen.
Ilta muodostui mielenkiintoiseksi kun kadonneita suksipaketteja metsästettiin Kampin matkahuollosta/linja-autoterminaalista yhteensä neljän (4!!) tunnin ajan! Särkevin jaloin.. Joni oli aivan uskomaton apu! Voin vain vaivoin kuvitella mitä navigaattorin varassa sompailu cityn pimeässä illassa olisi miehen kanssa kahdestaan ollut. Painajainen Mannerheimintiellä. No silti oltiin hotellissa klo 23 ja kuumassa kylvyssä särkeviä jalkapohjia liotellessa mietin olisinko kumminkin halunnut makoilla kotisohvalla katsoen Dallasta..
No en, päätin, sain viettää aikaa Papun & co kanssa, kolmena päivänä. Ikävä on jo.. Helsinki on liian kaukana täältä ainoasta oikeasta paikasta, näin se on. :)
Go’ kväll till er! Här sitter jag vid köksbordet och kan konstatera att det där att delta mässan, är en idrottsgren i sig själv. Gjorde själv saken värre på fredagen med att välja mina nya fina stövletter (ja men inte har de ju såå höga klackar..) när man nu är i Helsingfors osv. Med den påföljning att fötter skrek hjälp efter EN timme efter mässan var öppnat! Nå ja, ska man vara fin får man verkligen lida pin.. :)
Kvällen blev intressant när vi jagade försvunna skidpaketter runt om Kamppi bussstation allt som allt fyra (4!!) timmar! Med värkande fötter.. Joni var en räddande ängel! Utan hans hjälp skulle vi ha haft en mardröm vi Mannerheimsgatan. Efter allt strul var vi tillbaks vid hotellet kl 23. När jag låg i varm bad, tänkt jag en stund om jag ändå ha suttit hellre hemma på egen soffa och sett Dallas..
Nå nej ändå! Då skulle jag ha missat Papu & co, saknar dom redan! Helsingfors ligger allt för av sides! :)
