Marraskuu lähestyy puoliväliä ja meillä on täysi talvi.
Joka näyttää säätietojen mukaan muuttuvan koht’sillään loskasohjoksi.
Mutta niin kauan kun tätä valkoista kauneutta ja talvisään kuulautta kestää, kiitos vain!
Onnellista kyllä syksyn mustimmasta ajasta ei ole tarvinnut ahdistua töiden paljouden ja maan valkeuden takia.
Eilen oli jopa läheltä piti tilanne ettei menty hiihtämään, ladun pituus vähän jarruttaa intoa, 700 metriä kuulostaa vielä aika pieneltä ringiltä..
Viikonloppuna sain kuvata seurakunnan nuorteniltaa Cafe Backstagella.
Ihan etuoikeutettu olo kun saa hetken osallistua nuorteniltaan. Iloa, riehakasta menoa, arkaa olemista, kaverin etsimistä, oman paikan löytymistä, ihastumista, pettymistä, turvallista hengailua, lohtua ja laulua. Nuoruus.
Sunnuntaina juhlittiin isänpäivää, syötiin yhdessä isän ja äidin kanssa meillä ja nautittiin siitä että saatiin olla yhdessä.
Nyt on jo tiistai ja illalla mennään Tinkan kanssa vähän opettelemaan arkitottelevaisuutta Hundidan kurssille.
Näin se marraskuu hujahtaa.
