Elämä koiranpennun kanssa on yllättänyt tänäänkin. Olotila on muistuttanut hämmentävän paljon lasten vauva-aikoja..
Niitä jota en kovasti ikinä ole kaivannut. Jäätiin kahdestaan kotiin Tinkan kanssa kun muu perhe lähti töihin ja kouluun. Tämä aiheutti melkoisen kaipausreaktion. Ulvontaa ja vinkumista aamupäivällä riitti kaikista tempuista huolimatta. Mutta sen asian tasoitti piiiitkät päiväunet.
Joiden aikana ehdin seisoskella vieressä ja odottaa että heräisi ja päästäisiin ulos kameran kanssa.
Ja noin muuten olen saanut hyvin vähän aikaan.
Silti tämä on niin kivaa.
Livet med valp har överraskat mig idag, igen. Vi har varit på tumis med Tinka idag och efter familjen hade försvunnit sina håll, protesterade Tinka rätt så kraftigt och rätt så länge… Men när det lättade till tog hon en jääättelång tuplur. Under tiden hann jag stå och VÄNTA att lilla vän skulle vaknas. Vi skulle ju ta några foto på dagsljuset.. Mycket annat har jag inte fått gjort. Så att.
Men hon är ju så härlig. Oavsett.
