Tietotekniikassa pitää aina välillä pakata tiedostoja. Kun niitä lähetetään eteenpäin ettei tukkisi toisten sähköposteja jne. Tässä koneen ääressä tuntuu usein toimivan sama prosessi kun pakkaan ajatuksia pienempään tilaan.
Ei aina mikään nopea prosessi, elämä on välillä niin täynnä tapahtumia, tunteita, ajatuksia.
Mitä niistä voin teille välittää, mistä niistä on mitään järkeä kertoa, mitä niistä voin kertoa.
Ja miten sitten tunkea sanottava muutamaan riviin.
Neljä vuotta olen tätä prosessia ihan omasta tahdosta nyt tehnyt.
Neljä vuotta!
Yhtä tärkeää kuin sanat, on että löydän kivat kuvat. Jostain syystä sanat tulevat helpommin kun valokuvaan, valitsen kuvat, vähän muokkailen ja siirrän ne tänne. Ehkäpä prosessi toimii yhtäaikaa. Aina välillä saan niin kivaa palautetta, voi että se lämmittää!
Palautetta on myös se että näen että teitä käy täällä niin monta kokoajan, kävijä tilastoista.
Kiitos siitä!! <3
Saan tässä keittiön pöydän ääressä keitellä kahvia, kuunnella kuinka linnut laulavat kevätlauluja, radio kuuluu hiljaisella, tiskikone hurisee, onnea.
I datateknik måste man emellanåt packa filer till mindre format, så de blir lättare att skicka eller spara. När jag sitter framför datorn och uppdaterar bloggen tycks de vara en liknande process igång då. Jag samlar, plockar och trycker ihop tankar och händelser i några rader.
För det finns ju massor som är på gång i livet.
Vad att berätta, vad kan man berätta, vad är det någon vits att berätta.
Fyra år har jag hållit på nu. Fyra år!
Lika roligt ännu bara. :)
Ibland får jag så härlig feedback, oj vad det värmer.
För det mesta är min feedback när jag ser hur många ni är som besöker här, hela tiden.
Tack för det!! <3
För mig är det oftast bilden som får igång texten. När jag fotar, väljer, redigerar och laddar in i bloggen. Processen tycks pågå samtidigt vad att berätta.
Nu sitter jag här vid köksbordet, lyssnar på radion, fåglar där ute och diskmaskin som surrar. Tar en kopp kaffe och tackar livet, det bra nu!
