Hiihtolomaviikon kunniaksi käytiin naapurikaupungissa syömässä ja tietenkin Sundin puutarhalta hakemassa kukkia.
Joka kertaa hauskaa. Nyt löysin leinikin (pinkki ja valkoinen) ruukkukasvina! Mukava yllätys minulle.
Kimpun ostin myös, tietenkin.
Jäätävät ilmat ja flunssa ovat pitäneet lenkit lyhyenä edelleen. Silti ollaan päästy vähän jäälle ja metsään lenkille. Kokonaan koiran ansiota voi kyllä sanoa. En olisi varmasti rampannut metsäpolkua pitkin tai jäällä pieniä lenkkejä 2-3 per päivä ilman karvapalloa.
Eli vaikka se ottaakin (tänään pissa & kakkahätä tuli klo 4.30..) niin kyllä se antaakin.
Pureminen on hellittänyt tosi hienosti ja tottelee ainakin kun herkkupaloja naaman edessä heiluttaa.
Vähän kerrallaan ja toivoa on.
Sportlovsveckan till ära tog vi en sväng till grannstaden igår. Vi åt gott och naturligtvis skulle jag till Sunds trädgård. Alltid lika roligt, denna gång hittade jag ranunkler som krukväxt, två färg tog jag. Helt superfina. Och en bukett förstås.
Man blir så glad.
Det är iskallt och förkylningen har inte släppt ännu så utevistelser har varit korta. Men många, tack vare hunden. Aldrig att jag utan hårbollen skulle jag farit ut så här många gånger. Så visst är det givande att vara hundägare. Kl 4.30 på morgonen känns det dock inte alls så givande när lillevän ska ut… Men hon biter inte alls så mycket mera och även lyder oftare och oftare. Det hjälper naturligtvis om det lovas något gott att tugga ifall vi bestämmer att lyda. Men det finns hopp!
