Vau!
Aamupäivän lumitöiden jälkeen alkoi Öjan ladun vahtiminen.
Että milloin ajavat sen auki perjantain lumimyräkän jälkeen.
Iltapäivällä tärppäsi ja nappasin karvasukset (R-skin) kainaloon ja painelin ladun varteen (lähtee tuosta melkein talon nurkalta).
Ah ja voi, miten kaunista hiihdellä metsässä. Plussana vielä että kehtaa milloin vain pysähdellä ottamaan kännykällä kuvaa. Tai muuten vaan ihmettelemään.
Santahaan hiihtoladuilla pukkaa olemaan vähän ruuhkaista välillä, ei ihan nappaa seisoskella kuvailemassa siellä.
Niin ja nyt saavat ladun vetäjät huokailla kun katselevat ulos,
taas sataa lunta. :)
Jamen hur vackert vad det idag!
Efter snöskottning började jag vakta när duktiga karan skulle dra Öja spåret.
På eftermiddagen var det färdig, jag tog mina R-skins och sprang till spåret (den går här alldeles i närheten).
Oj vad det var vackert i skogen!
Att skida här i har sina sidor. Man behöver inte starta bilen. Man kan stanna och fota med telefon när som helst. Det går likson inte i stan, det är ju nästan trängsel vid spåret där.
Här känner man sig fri att bara stanna och beundra naturen.
Nu snöar det igen. Spårkalle behövs imorgon igen. :)
Tacksam av folk som frivilligt vill jobba med skidspåret.
En sån här liten öjabo med mamman mötte jag vid skolan. :)
Onneksi ei tarvi tehdä lumitöitä yksin!
Enimmäkseen minun ei edes tarvitse tehdä niitä… :)
Näillä Rossignol R-skin karvasuksilla olen hiihtänyt jokaisen perinteisen lenkin tänä talvena.
Aivan mahtavat!
Kerran pikaluistoa laitettu. Pitää aina. Siis joka kelillä tähän mennessä! :)