Kelloja on taas siirretty eteenpäin ja samalla valoisat illat hävisivät. Siltä tuntuu.
Pimeässä lenkkeily on kyllä jotenkin terapeuttistakin, aivan kuin saisi kävellä yksin maailmassa mutta silti turvassa. Kaikki lehdet ovat tippuneet mutta lämmin syksy viipyilee vielä, maisema on riisuttu ja selkeä.
Aivan kuin olisi ollut siivouspäivä. Nyt voi henkäistä ja odotella jouluvalojen ripustamista.
Viikonloppuna oli vielä töitä (kuvauskeikkkoja on riittänyt, mahtavaa!) mutta lauantaina oli vapaapäivä.
Auringossa istuttiin meidän laavulla jonka Tomppa teki valmiiksi jo keväällä ja syötiin lounasta.
Juotiin kahvit, kuunneltiin joutsenia, nautittiin lämmöstä ja savunhajusta.
Ihanasti sattui olemaan Wilman viikonloppu kotona!
Nyt on maanantai ja kotityöpäivä. Se on melkolailla parasta sekin.
