Lauantai-ilta.
Kovaa pohjoista tuulta ja paljas väritön maa.
Kevät on tauolla, linnut laulua kuuluu mutta kylmää on.
Sain kuvata yksivuotiasta tänään, kontata, hyppiä, loikkia ja venyä eri suuntiin että pallerosta saatiin
iso määrä kuvia selattavaksi. Hikihän siinä tulee ja yleensä naurua piisaa kun kuvattava ihmettelee ympärillä
hyppiviä tätejä, mammoja ja mummuja. Ihanaa hommaa.
Nyt on kierretty pitkä lenkki metsän kautta ennen saunaa.
Viikko tätä korona-aikaa on taas takana. Kuten jokainen, sitä toivoo ja kauhistelee
miten kauan vielä pitää jaksaa, miten kaikki voisi muuttua normaaliksi taas.
Sitten suunnataan katse takaisin tähän hetkeen.
Nyt on ilta, tuuli on vähän tyyntynyt, lumesta ei juuri tietoakaan enää,
kevät lähestyy kohti sitä hetkeä kun vihreys alkaa.
Siihen ei vaikuta korona eikä kiellot, kevät ei kysele lupaa.
