Keväisiä mietteitä


Vähän uutta tuotantoa. Vähän vapun kattaus suunnitelmia.
Nuppuja, hempeitä värejä, aavistuksia.
Kevättä siis.
Pihaa haravoidessa tuntee totisesti kevään. Ilta on täynnä linnun laulua, lähellä ja kaukaa. Isoimmat lintuaurat ovat jo pyyhkäisseet ohi, löytäneet varmasti jo sulaa vettä.
Tuulettomassa illalla savun haju, saunat lämpenevät.

Kevät pursuaa valoa ja elämää. Aina (ikinä?) ei ole ihan helppoa ottaa vastaan valon vyöryä. Siinä sitä ristiriitaa onkin. Viimeinkin valoa ja lämpöä tulossa.
Yhtäkkiä se puristaakin omituisesti rinnassa.
Miten tästä selviää. Ikkunatkin pitäisi pestä (kaikki 19 kpl). Kaapit pursuaa. Kellari pursuaa. Juhliinkin vaatteita, mitä laittaa, mistä löytyy. Muistaako kaiken, osaako tehdä kaiken, riittääkö tässä mihinkään?
Taidankin tästä lähteä viemään synttärilahjaa appiukolle.
Myöhästyneet onnittelut saa hän. Taas. :D
Kyllä se tästä! Tipuaskelin eteenpäin.

Lite nytt från målarhörnan. Lite aningar om vår dukning.
Knoppar, ljusa ljusa färger, vår helt enkelt.
Där ute känner man verkligen våren. Eller hör.
Luften är fylld av fågensång av olika slag.

Röken doftar i den vindstilla kvällen, det är bastukväll, ljuvligt.

Ljuset, dofter, ljud, våren strömmar över en med kraft. Inte alltid (någonsin?) lätt att ta emot vårkänslor. Motstridigt. Lyckan av att äntligen är den långa mörka vintern bakom.
Så kommer plötsligt en tung känsla, som en klump i halsen.
Nämen, hur ska hinna, komma ihåg, orka, kunna allt som står framför en.
Städa, tvätta, handla kläder (käääk!), planera.
Ja-a, nu tänker jag gå och ge svärfar sin födelsedags present.
Försenad. Igen. :)
Nu ska det bli bra hör ni! Igen.
Ett steg i gången. :)