Vasta niitetyn heinän tuoksu.
Se on kesän tuoksu juuri nyt, se on kesän tuoksu lapsuudesta.
Heinäpellolla oltiin serkkujen kanssa ”auttamassa” kun heinää laitettiin seipäille.
Heinäharavalla ojanreunoja haravoitiin. Heinäseipäiden varjossa juotiin mummun tekemää kotikaljaa
jota hinkillä sinne tuotiin janojuomaksi. Paarmat lentelivät Ruunalan pellolla kun aurinko paistoi ja helteessäkin heinät piti tehdä.
Ei ikinä unohtu traktorin kärryn reunalla istuminen ja kaadetun heinän tuoksu.
Lapsuutta taisi olla sekin kun heinäseipäät jäivät katokseen ja pellolle menikin ison talkoo joukon sijasta paalauskone.
Nyt ei ehdi juuri selkäänsä kääntää heinät katoaa jättipaaleihin hetkessä.
En kyllä moiti silti, minähän vain juoksentelin pellon reunalla, pelkäsin paarmoja ja odotin kaffitaukoja että sai juoda kotikaljaa.
Kovaa hommaa se heinänteko oli. Kotikaljasta tykkään edelleen.
