Miten kaunis päivä tänään on!
Lumi on kuin kuorrutus, ilma on jäätävää, koko maisema on pastellin sävyinen.
Ajelen tuolla pällistellen ympäriinsä ja huokaillen. Ajoturvallisuus heikkenee.
Nauratti tänään facebook keskustelu ihmisten (lähinnä teinien) pukeutumisesta näillä ilmoilla. Kun itse miettii kuumeisesti miten selviää ulkosalla pikku hetken, laittaa kerrosta kerroksen päälle, autoon varakaulahuivi, toppahousut jne. jos vaikka pirssi hyytyy tien varteen. (Kuten tuolla Öja-Kokkola välillä nytkin useita on hyytynyt.)
Niin samanaikaisesti teini lähtee täsmälleen samalla varustuksella kuin aina (kaikkein reikäisemmät housut jää kotiin…), liikenteeseen tyyliään vaarantamatta.
Sukkahousut?! No hohhoijaa.
Sitä luottamusta kadehtii. Bussi tuskin hyytyy välille, mamma tulee varmasti ajallaan hakemaan… Pihalla jos tarvitsee hetken värjötellä, sen tietenkin kestää,
niin kaikki muutkin tekee.
Ihana nuoruus, mutta onneksi se on lyhyt.
Det är så vackert idag!
Tunn snötäcke, iskallt, pastellfärgad landskap.
Man funderar ju extra mycket på klädsel när termometern visar grymma siffror.
Utom tonåringar. De är bara sur om det är smällkallt. Stilen, however, låter man inte vädret påverka. Själv samlar man på sig det mesta, för att, bilen kan stanna vid vägkanten (flera står där mellan Öja-Karleby streckan) osv.
Inte en självsäker tonåring, som litar på att bussen funkar, mamma kommer alltid i tid o hämta, hamnar man och stå ute o huttra, klarar man sig. För att alla andra gör det också.
Så är det bara. Ljuva ungdomstid. :)
