Söpöliini veljentyttäreni vaatii melko tavalla kanniskelua kuten omanikin aikoinaan. Ja sieltähän ne palautuu mieleen, kolmentoista vuoden takaiset tapahtumat. Laiskiaisasentoa, kantoliinaa, vaunuilla reipasta kyytiä jne.
Kaupassa huomasi joskus antavansa ostoskärryille edestakaisin kyytiä, jauhopussia tutkiessa huomaa yhtäkkiä että lykää huomaamattaan kärryä kuin lastenvaunuja ikään.
Hienoa. :)
Sötaste brordotter min kräver en hel del famn. Liksom mina egna.
Och när man en stånd håller liten knyt i famnen kommer det tillbakas, hur man gjorde. När man bär omkring i alla möjliga sätt att lätta tillvaron för en liten.
Kunde hända att man skuttade i butiken kundvagnen fram o tillbaka mellan hyllorna automatiskt. Sen tittar man mitt i allt i ”vagnen” och känner
sig en mamma med stor M! :)
Siinäpä se, lomaviikko.
Yksi hujaus, sitähän se. Huomenna arki. Mutta vielä ehtii orientoitua hetken.
Muistella miltä vauva tuoksuu. :)