Kuisti, yleensä vapaapäivien aamut kruunaa kahvit kuistin tuoleissa.
Vieläkin saatetaan yhdessä tuumata miehen kanssa että tämä kuisti se oli melkein paras päätös meidän talon tiloissa.
Teimme siitä nimittäin ensin vaatesäilytys paikan 90-luvulla kun talo ostettiin. Vaatekaappi varasti koko kuistin, lastenvaunut mahtuivat juuri ja juuri sisään.
Kun kaappia sitten alettiinkiin siirtää makuuhuoneeseen kun muutettiin alakertaan lasten jäädessä vintille, syttyi molemmilla oikein lamppu pään päälle -hei tänne ei laiteta mitään vaatteita, tänne laitetaan tuolit kaffinjuontia varten! :)
Sekin on mukava että kiva kuisti toivottaa tervetulleeksi taloon
paljon ystävällisemmin kuin kaapinrohjo ja kenkäsekasotku.
Nyt se vaate & kenkävuori odottaa tuolla kellarinovella.
Mutta se onkin ihan toinen juttu. :)
Verandan vår.
Vanligtvis sitter vi och njuter av morgonkaffe i verandan på ledig dagarna och suckar hur jättebra beslut detta var att bevara verandan som njutningsplats,
inte för klädförvaring.
Till allra först var det just det. Ett klädskåp tog nästan all plats i verandan, barnvagnen rymmdes just och just in. Sen kom den dag när klädskåpet skulle till vår sovrum när vi flyttade ner från andra våningen. Där stod vi och tittade på tom verandan och tyckte att här kommer nu inte någon klädskåp till, här ska sittas och drickas kaffe! :)
Sen är det ju trevligt att en söt liten veranda hälsar alla välkommen till oss och inte en skokaos med diverse utekläder och en skåp.
Nu väntar det vid källardörren istället.
Men det är ju en helt annan sak! :)
Aurinkoista, talvista maaliskuun tiistaita! :)