Kun seisoo tähtitaivaan alla uimarannalla pimeässä, revontulien leikkiessä taivaalla,
jouluhartautta varten sytytetyt ulkotulet palavat vielä, rauha laskeutuu levottomaan sieluun.
Katja sanoin, tähän voisi vaan jäädä.
Saariston joulurauha hartaus järjestettiin tänä vuonna kuudennen kerran jos muistan oikein.
Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän osaa kerätä jouluhetkiä talteen koko matkan ajan kohti jouluyötä.
Olla tyytyväisempi keskeneräisestä, vapauttavasti nauttien vähemmästä.
Tällä viikolla oli muutakin jouluun kuuluvaa, nimittäin seurakunnan joulukuvaelma.
Tänä vuonna miehistöä täydensi ihana pienten tyttöjen enkelparvi.
Ja Jeesuksen osaa näytteli tänä vuonna pikkuinen Rafael-vauva.
Julen kändes just strålande vid tom simstrand i mörkret efter Julfrid i Skärgården.
Facklorna lyste, folk hade åkt hem, norrskenen lekte på himlen, då landede ro i den rastlösa själen.
Här skulle man kunna stanna, sa Katja. Oh ja.
Under veckan fick jag vara med en till underbart julig evenemang, Jultablån.
I år hade vi extra festligt, en ljuvlig änglakör kom med.
Och lilla Rafael-babyn som fick vara Jesus.
