Merisumu horisontissa on epätodellinen näky.
Kylmää hohkaava, kaunis näky.
Jaksoi jo pyöräillä rantaan (n. 700 m) kameran kanssa.
Tunnelin päässä näkyy valoa.
Miten flunssa saakaan aikaan monenlaista tuntemusta.
Raivoa (eikö tämä ikinä lähde), iloa (ei tarvi pystyä kaikkeen, saa vain olla),
häpeää (mitä ihmettä tässä valitan pikkuvaivoista), kiitollisuutta (vähän vaikeampaa, mutta onnistuu kun ponnistaa). :)
Joka tapauksessa mukavampi potea kun on saanut kuvata!
Havsdimma i horisonten är en overklig syn.
Kylig, vacker syn.
Nu orkade man cykla till stranden med kameran (c.700 m).
Lite ljus i tunneln.
Hur en förkylning får en att känna alla känslor.
Man är förbannad (att det här aldrig tar slut), glad (ingen stress,
man behöver inte hinna allt), man skäms (att man ids klaga om små
saker som flunssan), tacksamhet (litelite svårt men lyckas emellanåt).
Iallafall är det mycket roligare nu när man har fått fota! :)
