Hyvä mieli

Olen pitänyt aktiivisuuskelloa ranteessa jo melko monta vuotta.
Luultavasti kymmenen vuotta. Kaikesta kun tuntuu vähintään sen verran aikaa kuluneen.
Tämä nykyinen sanoo kannustavasti iltaisin reippaan päivän päätteksi – Hienoa! Saavutit tavoitteesi!
Tällöin hetken hyvä mieli valtaa ihmislapsen.
Tavoitetason voi itse määritellä tietenkin, mutta fakta on että istumalla tuota ilosanomaa ei kello kerro.
Mietin milloin sitä on oikeasti samaa mieltä. Niinkuin kokonaisvaltaisesti elämässä.
Milloin on niin tyytyväinen hetki että voi todeta itselleen, hyvä minä, riittävästi teit!
Ettei mikään painaisi mieltä. Siivoamattomat huoneet, pesemättömät matot, keskeneräiset työt, tehdyt työt (teinkö riittävästi), rakkaat (olisi pitänyt soittaa/käydä/viestiä laittaa), ystävät (miksi ei ole muka aikaa nähdä..).
Miten hirveän monta päivää elämässä kuljemme huonon omantunnon painaessa.
Monta asiaa on meistä kiinni, mutta joskus ei auta kuin olla armollinen.
Tänään yritin, ei se ehkä riittänyt kaikkeen mutta yritin.
Joku katsoo meitä aina armollisin silmin ja auttaa yrittämään taas.

Kuvat otin Karkausmäen Kammarille Kinnulassa. Kukkaiskylpy, kuulostaa ihanalta kenelle vain!