Aamupäivällä kävin entisessä työpaikassani,
joka nyt tyhjenee uusien aikojen edessä.
Kaikella on aikansa.
Monta vuotta sain olla seurakunnan kerho-ohjaajana tuossa rakennuksessa,
ihanien työkavereiden kanssa.
Tuntuu vähän merkilliseltä. Elämä heitti minut tuohon paikkaan,
täydelliseen aikaan, (työhön jota nuorena päätin etten ikinä ainakaan tekisi, hahhaa).
Sitten yhtäkkiä se aika on ohi.
Nyt on toiset tehtävät, toinen aika, aivan luonnollinen askel eteenpäin.
Se on vain tämä vilkaisu taaksepäin joka saa nostalgian nousemaan.
Työkaverit joiden kanssa sai jakaa lähes päivittäin arkea ja työtä,
päivitellä ja nauraa, itkeä tirauttaa ja kannustaa,
sitähän sitä jää eniten kaipaamaan.
Sydämellisyyttä ja rehellistä jakamista.
Se ei unohdu. <3
Det blev en sväng via mitt gamla arbetsplats på förmiddagen.
Det känns helt märkligt att se när den ska tömmas.
Där fick jag vara många år som barnledare i församlingens dagklubb.
Livet kastade mig där, bland härligaste jobbkompisar.
Till ett arbete jag aldrig någonsin skulle göra, visste jag som ung, hahhaa.
Så, mitt i allt, är den tiden förbi.
Nu är det andra uppgifter, annan tid, en helt naturlig steg framåt.
Men ändå, när man blickar tillbaka kommer nostalgin.
Jobbkompisar som man har fått dela nästan dagligen livet, jobbet.
Fått skratta ilag, undra på livet, gråta en skvett, uppmuntra varandra.
Sånt glömmer man aldrig.
Sånt saknar man mest.
Jag är så tacksam för den där tiden i dagklubben! <3
Oikeanpuoleinen lastensänky on myyty! Onnea T, se sopii kuin nenä päähän kotiisi! :)
Helteinen (vauuu!!) iltapäivä iltapäiväkerhossa.
Ulkoilua, paljaita varpaita, jäätelöä terassilla, kävely rannalle, hyvä päivä!
Eikä yhtään kenenkään mielestä tylsää. :)
