Lomamme alkaa muistuttaa ohjelmoitua arkipäivää. On hienoja juttu meneillään, on remonttisuunnitelmia, illanviettoja, nuorten suunnitelmia ja menoja, Sulkava soutua (en minä), mökillekin pitäisi ehtiä ja Kaustisellakin on kansanmusiikkifestivaalit.
Hengästyttää.
Pitää vähän vetää henkeä ja ottaa aikalisä.
Remontit vievät aika hirveästi energiaa, niin ihanaa kuin onkin saada uutta kotiin. Enpä usko että tänäkään vuonna ehdin Kaustiselle.
Ja matotkin pitää vissiin pestä kesän aikana??
Eilen sai vetää henkeä, nauttia läsnäolosta ja hetkestä. Naurua, naurua ja muutama kyynel silmänurkassa. Aina. Kiitos!
Semester vår har nu reach the point när man har lika mycket planer som på vardagen.
Mycket roligt pågång. Remontplaner, sitta med vänner en kväll-planer, ungdomar har sina planer, vissa ska till Sulkava soutu (int jag!) Kaustby har festivalen, mattorna ska visst tvättas under sommar! Och så vidare.
Nästan så att man bli andfådd.
Måste ta en paus, andas lungt. Ta vara på nuet.
Det fick jag göra i går.
En kväll vid stranden med vänner. Skratt, skratt och några tårar. Som alltid.
Alldeles varm i hjärtat ännu. Tack!